Eräjormailemassa

Meillä alkoi talviloma. Kävimme jo aiemmin siellä kylpylässä, joten emme tee nyt mitään sen suurempaa. Ei sillä, ei tämä koronatilanne nyt anna myötenkään tehdä oikein mitään saati matkustaa mihinkään. 

Tuumailin, että mitähän kivaa talvitekemistä porukalla keksittäisi, niin päätin hinata tämän köörin laavulle makkaranpaistoon! Ekat reaktiot oli lapsilta, et onks IHAN pakko? Siis johkuu keskelle metsää eräjormailee? 😂 Olin vaan, että joojoo, makkarat, polttopuut ja pillimehut matkaan ja holihopsan, bussiin lastaudu! 

Noh, ajeltiin perille, aurinko paistoi ja keli oli kuin morsian! Vanhimmalla oli kaveri mukana ja he kun lastautuivat ulos autosta, niin ensin hiukan höröilivät auton ympärillä, et mitä täällä oikein pitäisi niinku tehdä..

Sitten nuo lähtivät ensin tutkimaan metsää. Takaisin tullessa annoin lapion ja he kaivoivat lumiluolaa. Välillä leikkivät pikkubussin paksissa ja makkaroiden jälkeen aloitin lumisodan, että saadaan maggarat sulateltua. 😅 Parin tunnin päästä lähdimme kotia kohti ja alun epäluuloisuudesta huolimatta kaikilla oli ollut niin kivaa, että poikapuolikin hihkui haluavansa tänne huomennakin! 😂

My fellow kotiäidit: olette tietämättänne sporttimameja!

Eilen rupesin tuumimaan, että kuinkahan paljon tulee liikuntaa ihan tästä perus arjen pyörittämisessä. Neuvolassakin aina paasaavat, että kävelylenkille pitäisi mennä ja liikkua enemmän, niin päätin sitten ihan tutkia, kuinka paljon tässä nyt edes liikutaan.

Illalla tökkäsin käpälääni aktiivisuusrannekkeen ja mittasin yöunen sekä tämän päivän aktiivisuuden. En ole jumpannut, käynyt lenkillä tai tehnyt mitään muutakaan ihmeempää: ihan normaaleja arkihommia. Kävin kirpparilla, kahvilla ja muuten olen höösännyt kotihommia, eli laittanut tiskejä, kokannut, pyykännyt, siivonnut. 

Tässä lopputulos. En oikein osannut sanoa, että onko tämä hyvin vai huonosti, joten googletin. Tässä terveyskirjastosta napattu teksti. 😄

Voidaan siis todeta, että useamman lapsen työtön, kotona homehtuva kotiäiti on "liikunnallisesti aktiivinen". 😅

Hah. Ei siis hätää my fellow kotiäidit: ollaan paljon sporttisempia kuin kuviteltiinkaan! 😂

Pientä pintaremonttia ja karman lakia

Ihmiset jaksavat kyllä yllättää! 

Teimme pientä remonttia kodinhoitohuoneeseen vauvaa varten. Alunperin meillä oli yksi seinäkaappi, sen alla vesipiste ja allas sekä alakaapissa pyykkikori. Näiden vieressä pöytätasolla kuivausrumpu ja tason alla pesukone ja seinällä yksi 4-koukkuinen naulakko. Aika pelkistetty siis.

Nyt lisäsimme katonrajaan hyllyn, jonne sai ammeen, ämpärit ja pesuaineet. Siirsimme kuivausrummun tason päältä lattiatasoon. Lisäsimme naulakoita ja tason yläpuolelle toisen seinäkaapin vauvan vaatteille ja tarvikkeille. Nyt pöytätaso on vapaana hoitoalustalle, sen yläpuolella on kaappi, jossa on kaikki vaatteet, vaipat, tarvikkeet ja tummelit kätsästi käsillä ja vieressä allas pepun pesuun. Kuin kätevää! 

Ostin tori.fistä seinäkaapin 10e. Menimme hakemaan sitä ja siellä oli vastassa aivan IHANA, ystävällinen rouva. Huomattuaan suuren vatsani, hän halusi ehdottomasti ANTAA kaapin vauvanvaatteille lahjana. 😍 Siis aivan tuntematon ihminen! Kysyin kahdesti, että onko nyt varma ja ojentelin seteliä, mutta tämä vain pyöritti päätään ja sanoi ettei missään nimessä huoli rahoja, tämä on vauvalle. 💙

Uskon vahvasti karman lakiin ja siihen, että hyvä seuraa hyvistä teoista ja huono huonoista: tämä rouva liikutti teollaan ja toivon kyllä, että karma muistaa tämän tulevaisuudessa. ❤

Olen itse pyrkinyt laittamaan hyvän kiertämään ja muistamaan myös, että jos ikävästi toista kohtelee, ei karma jätä huomioitta. Hyvä teko, oli sitten pieni tai suuri, tuo maailmaan sekä tekijälle itselleen lisää hyvää. Huono kiertää takaisin ja tuo tekijän elämään ikäviä asioita. Täten "kohtele toisia kuten toivoisit itseäsikin kohdeltavan" on aika toimiva elämänfilosofia.

Mutta matkustetaanpa takaisin kodinhoitohuoneeseen. 

Hankin tori.fistä valkoisella pohjalla olevat, rustiikkiset naulakot sekä sen seinäkaapin ja Puuilosta muut tarvikkeet. Etevä ja kätevä mieheni tämän paketin sitten kasaili. 😊

Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen: on sekä käytännöllinen että silmää miellyttävä. Nyt voikin alkaa pyykkäämään vauvanvaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan käyttäjää. 😊

P.S instassa on kuva aivan ihanasta (kotimaisesta) Kaislastarin vauvapesästä, minkä hankin tulokkaalle😍

Lävistyshommia

Tänään keskimmäinen tyttäristäni sai korvikset. Hän on harkinnut tätä HYVIN hartaasti ja pohtinut, että uskaltaako ja haluaako nyt varmasti. Viime viikolla sitten tuli kysymään, että veisinkö hänet ottamaan ne. 

Olen kertonut, että se sattuu. Hetken kirpasee ja sitten se jää joidenkin tuntien ajaksi tykyttämään. 

Nyt hän sitten koki, että 11wee synttäreiden kynnyksellä hän jo sen kestää.😁

Menimme koulun jälkeen kellosepän pakeille. Tyttö valitsi koruiksi helmikorut ja istui tuoliin. Siinä alkoi jännittää niin paljon, että pyysi saada pitää kädestä. Rutisti siihen malliin, että verenkierto lähes tyrehtyi. 😂😂

Muutama iikiikiik suusta kuului, sitten *naps* ja tyttö hölmistyneenä: "Oliks se muka siinä!?" 😅 Toiseen vielä napsaus ja niin oli onnellinen tyttö. ❤

Tänään koin minäkin pientä materialismionnellisuutta, kun meidän vauvan Tulan FTG saapui. 😅 Mieheni asiantuntevasti sitä minulle esitteli, käyttäen apuna nuorimman tyttären baby bornia. 😂😂 Demonstraation jälkeen hän totesi, että on tavaraa ja tarviketta kuin tavaratalossa, ei puutu enää kun se vauva! 😂

Tänään rv 23+0. ❤

"Rehtori täällä, hei!" - Gulps!

 -Rehtori täällä hei!

...ou mään. Se ei tiedä koskaan hyvää, jos rehtori soittaa. Mitähän ne kullannuput on nyt keksineet. 😬

-Nuorimmasta tyttärestäsi lähdin soittelemaan. Tilanne on nyt sen kaltainen, että silmälaseista puuttuu linssi. Toinen oppilas huitaisi tyttöäsi lumivuorella ja linssi tipahti. Etsivät sen tipahtaneen linssin koko luokan voimin, eli koko paketti on kyllä tallella, mutta hajalla.

Olin juuri paikallisessa kauppakeskuksessa asioilla, niin samalla piipahdin Instrussa. Taputtelin jo matkalla itseäni olalle, että hyvä minä, kun tuli otettua laseille se vakuutus! Kerran on jouduttu jo tilaamaan uudet, kun edellisten päälle joku istahti..

Ystävällinen Instrun setä katsoi vakuutustietoja. 

-Hei! Tää vakuutus kun on 2v voimassa, niin sen viimeinen voimassaolopäivä on TÄNÄÄN!

-Hei woutsiwou, en voi uskoä, mikä tsägä! Yleensä mulla on aina niin huono....

-Hetkinen... tämä kone sanoi, että vakuutus on jo päättyny. Mitä ihmettä....

-.....tuuri. huoh. Siis MITÄH!?

-Aaaivan. Viime vuosihan oli karkausvuosi ja siinä oli yksi päivä enemmän. Vakuutuksenne on päättynyt EILEN.

-....No nyt kuulostaa kotoisammalta tuurilta. 🤣

Jännä nähdä, miten tämä saaga saadaan päätökseen, kun huomenna vien kakkulat linsseineen päivineen Instruun. Saadaanko vaan linssi plopsautettua paikoilleen vai aletaanko syynätä, että kuka maksaa, mistä maksaa ja miten maksaa. 😅

Kuva liittyy vahvasti. 🙈

Soveltuvuusarviointi - onko susta siihen?

Jestas, mikä päivä! Kävin siis eilen siellä soveltuvuusarvioinnissa. Se on osa rekrytointiprosessia, missä olen mukana ja tavoitteena on yksilöarvioinnin kautta selvittää, onko minusta hakemaani tehtävään. 

Ensinnäkin aamuherätys oli gamala. Tuntui sietämättömän julmalta kiskoa kesken makeimpien unien itsensä ylös hotellin pehmeästä parisängystä. Vain ajatus hotellin aamupalasta sai minut kiskomaan pöksyt jalkaan ja nousemaan ylös. 

Aamupalan jälkeen suunnistin gps:llä kävellen perille. Varasin 4min matkaan 20min, koska olen onneton suunnistaja, gepsin kanssa ja ilman. 🤣 Lopulta 4min matka taittui 15 minuutissa...

Aluksi siellä tehtiin älykkyystestejä. Tuntui, kun olisi ollut Mensan testeissä. Aikarajallisia tehtäviä, jotka mittaavat matemaattista älykkyyttä, päättelykykyä, avaruudellista päättelykykyä sekä verbaalista älykkyyttä. Ohjeet olivat, että vastaamatta jättämisestä ei saa miinuspisteitä. Jätin suosiolla kysymättä, saako vääristä miinusta: sillä kun ei minulle merkitystä ole. Olisin vastannut silti samalla lailla. 😅

Sen jälkeen oli ryhmätehtävä. Olin kolmen muun kanssa samassa ryhmässä ja meidän tehtävämme oli ratkaista yhdessä työnjakoon liittyvä pulma käyttäen osaamistamme ja preferenssejämme. 

Ryhmätehtävän jälkeen oli simulaatiotilanne, haastattelu sekä kykytestejä. 

Kun kaikki oli tehty, aivosoluni kaatuivat yksi toisensa jälkeen kuin pätkivä wifi-yhteys. Aivot tuntui menneen ihan mössöksi ja väsytti aivan huolella. Vielä oli edessä tuntien ajomatka kotiin, joten jätin Outletin suosiolla väliin ja tyydytin shoppailunhimoni tänään kirppiksellä. 😂

Ostin tyttärelle kahdet Piecesin farkut, collegen ja itselleni pari äitiys- ja imetyspaitaa, äippäshortsit alkukesään ja yhdet äitiysfarkut. Kaikki yhteensä 14,50e. ❤ Rakastan kirppareita. 😅

Nyt sitten odotellaan arvioinnin raporttia ja yhteydenottoa työnantajalta: onko musta siihen ja onko paikka mun? 

Sählägeeni ja Aku Ankan onni

Voi apua. Jos minun korvien välini analysointi sujuu yhtä hyvin, kun tämä reissu tähän asti, olen tuhoon tuomittu. 😂

Lähdin ajelemaan Helsinkiin, sillä aamulla on täällä se yksilöarviointi työpaikkaa varten ja matkaa on kuitenkin ihan reilusti. Olin keskustassa viiden jälkeen, hotellille noin 7km matkaa. Eipä siinä, mukavastihan se matka oli Suomipop-hittejä lauleskellen mennyt siihen saakka. Kunnes gps päätti seota. 

Apua. Gps huutaa "käänny oikealle.....käänny vasemmalle..määritetään uudelleen..." kiljahdellen välillä ihan käsittämättömiä kadunnimiä, joita ei näy lähimaillakaan! 

Ajelin keskustan iltapäiväruuhkassa aivan minne sattuu, koska minullahan on juuri niin hyvät suunnistustaidot, että eksyn jo matkalla etupihalta takapihalle. 😂 Päätin ajaa vain eteenpäin, kunnes keksin paremman suunnitelman.

Noh. Aikani panikoitua ja pitkin poikin pääkaupungin keskustaa häröilleenä, gepsi honasi, että ahaaaaa, siellähän sinä olet ja paikansi minut jonnekin päin Kalliota. Sieltä tuo sitten ohjasi minut jo hikottelematta hotellille.

Päätin, etten yritä ajaa täällä enää yhtään minnekään. Pidän auton visusti hotellin parkkihallissa, maksan siitä verta ja kyyneliä ja kävelen. 😂

Tänne päästyä oli jo aivan KILJUVA nälkä. Vastaanotto Radisson Blu Seasidessa oli kohtelias ja ystävällinen. Sain avaimen ja huoneenikin on oikein mukava. Siistin itseni ja lähdin kohti Bistro Goutua. Pakko saada pihviä... 

Ravintolakin oli hyvin viihtyisä. Ihmisiä ei juurikaan ollut, minun lisäkseni syömässä oli yksi seurue. Pöydät olivat kauniit ja yksinkertaiset.

Tilasin pippuripihvin ja perunoiden tilalle kasviksia. Sain kuusi jättikokoista perunaa ja sen 150g pihvin. Voi räkä... ja aivan KAMALA nälkä. Mutta koska raskausdiabetes, en oikein kamalasti voi perunaa syödä. 

Kävin sanomassa tarjoilijalle. Hänen reaktionsa oli jopa hiukan närkästynyt. Kysyi, että kelpaako, jos tuo kasvikset erikseen ja söisin muuten annoksen. Koska nälkä, sanoin, että sopii. Tarjoilija kävi myöhemmin, että pari minuuttia vielä. Totesin, että varmaan turhaa:puolet pihvistä on syöty ja jos odotan, se on kylmä ennen kun lisukkeet saapuvat. Tarjoilija sanoi, että ne nyt kuitenkin on tulossa. 

Täytyy tunnustaa, että ei ollut 40e arvoinen päivällinen. Oli se ihan hyvää, mutta jäi nälkä eikä palvelu mielestäni oikein vastannut odotuksia, kun söi kuitenkin 4 tähden hotellin ravintolassa. 

Söin ylläolevan annoksen, join kivennäisvettä ja jälkiruuaksi tavallisen kahvin. Loppulasku oli 41e ja sentit päälle. Siihen nähden, että olen edelleen nälkäinen, sanoisin, että yöpykää ihmeessä täällä, mutta ruokailkaa muualla. 😅

Nyt kaivan minibaariin tullessa sullomani reissumiehen esiin, syön itseni kylläiseksi ja painan pään tyynyyn. Huomenna kaivellaan korvien välejä! 😄

Täystyöllistetty työtön

Kuten aiemmin kerroin postauksessani "työhaastattelu raskaana", olen hakenut töihin. Uskon, että erilaisista luonneanalyyseistä ja testeistä on oikeasti hyötyä rekrytoinnissa. Läpikäymässäni rekryprosessissa on ollut yksi kotikoneella tehtävä luonneanalyysi ja nyt olen menossa yksilöarviointiin.

Toivottavasti saan sieltä itsellenikin yhteenvedon, on ainakin hyvin, hyvin paljon ennakkotehtäviä tehtävänä, joten odotan analyysinkin olevan kattava. Tänään täytin kaikki lomakkeet ja vastailin kysymyksiin, siinä meni aikaa monta tuntia. Jäljelle jäi vielä yksi parin tunnin tehtävä, mikä pitää tehdä yhteen menoon.

Kävin ennakkotehtävien välissä neuvolassa ja sain raskaustodistuksen. Tilasin HETI äitiyspakkauksen! 😂

Vanhimman oikomiskoje kuulemma pistää ikeneen eikä sitä voi enää pitää. Soitin hammaslääkäriin ja huomisaamuna vien lapsen kojeineen päivineen oikomislääkärille. Sitten ajelen kotiin ja teen vielä jäljellä olevan, noin kaksi tuntia kestävän kyselyn ennakkotehtävänä ja palautan tänään tekemäni lomakkeet. 

Vielä pakkaamaan ja pankkiin. Olen auttanut miestäni tämän oman yrityksen perustamisessa ja nyt on vuorossa tilinavaus. Ensin laadimme liiketoimintasuunnitelman ja kahden ensimmäisen toimintavuoden laskelmat sen perusteella, mitä mieheni kertoi. Autoin starttirahan hakemisessa. Viime viikolla tuli myöntävä päätös starttirahasta ja sitten kirjailimme perustamisilmoituksen. Sen jälkeen soitin entiselle kollegalleni, joka on nykyisin osakkaana tilitoimistossa. Hän otti kopin kirjanpito- ja laskutusasioissa. 

Tänään tuli päätös, että yritys on rekisteröity. Jee! 

Laiton viestiä toiselle ex-kollegalle ja hän avaa yritykselle tilin jo heti huomenna. 💰 Laadimme hallituksen pöytäkirjan, lähetin sen jo ennakkoon ja huomenna ennen Helsinkiin lähtöä kipaisen aviomieheni tukena pankissa. Siitä hyppään autoon ja kiidän Radissoniin. Keskiviikon testien jälkeen ajattelin palkita itseni reissulla Helsingin Outlettiin kotimatkalla. 🤩😍

Torstaina pitäisi tehdä edunsaajailmoitus kaupparekisteriin ja luoda yritykselle sähköpostiosoite, Facebook-sivusto sekä puhelinnumero.

Perjantaina on vuorossa kirjanpidosta teams-palaveri.

Voisin sanoa, että tässä on nyt nenänsä onnistunut työntämään niin moneen mukaan, että kalenteri on kovassa käytössä.

Työttömillä ei ole muuta kun aikaa, ne sano. Työttömänä on tylsää, ne sano... 😂

Käytöstavat ja niiden puute

Olen päivitellyt nykylasten käytöstapoja, tai lähinnä niiden puutetta.

Ensinnäkin tervehtiminen. Mikä piru siinä on niin vaikeaa!? Jos joku, erityisesti vanhempi ihminen tai auktoriteetti, tervehtii vaikkapa hyvällä huomenella, niin siihen nyt vaan vastataan takaisin, että "huomenta". Sen huomenen ei tarvitse olla edes hyvä, kuhan on huomen. 😂 Koulussa hyvin suuri osa lapsista ei tervehdi opettajia. Vanhin tyttäreni tervehtii AINA, kahden nuoremman kohdalla joudun häpeäkseni tunnustamaan, että tuskin ihan joka kerta tervehtivät. Tämä on kotona kyllä opetettu, mutta tiedä sitten miten on vaan jäänyt käytöstavoista pois. Sen kun huomasin, olen kotona alkanut toitottaa asiaa ja vaatia vastausta tervehdyksiin, jotta se asettuisi jälleen selkärankaan. Vielä ei ole asettunut ja se on kyllä vähän noloa. Perus "kiitos" ja "ole hyvä" tulee meillä kyllä kaikilta. 

Pöytään ei myöskään mennä, ennen kun kutsutaan. Eilen kävimme kylässä seuraavan keskustelun poikapuoleni kanssa:

-Nyt tuut pois sieltä pöydästä, meitä ei vielä ole pyydetty kahville.

-En tule.

-Pöytään mennään vasta, kun kutsutaan. Nyt pois sieltä kärkkymästä.

-En tahdo!!!

-Minä sanoin, että NYT pois sieltä pöydästä. KUULITKO.

*teatraalista jalanpolkemista ja tuminalla olkkariin*

-NO EN KUULLU!!!!

-Nyt odotetaan. Keittiöön mennään kahville vasta sitten, kun pyydetään.

-EN KUUUULLUUUUUU!

Uhma ja paha äitipuoli. ❤😂

Pöytään ei kuulu meillä myöskään lelut eikä puhelimet. 

Mitä mieltä te olette? Pitääkö lasten oppia odottamaan? Entä saako pöydässä olla leluja tai räplätä puhelinta? Meillä se ruokahetki on koko perheen yhteinen ja siinä jutellaan syödessä, olenko ihan keskiaikainen? 😅 Entä tervehtivätkö teidän lapsenne esim opettajia koulun käytävällä?

Työhaastattelu raskaana

Raskaushan ei saisi olla syy kohdella työnhakijaa mitenkään eri tavalla kuin muita hakijoita. Valitettavasti se nyt usein vain on niin, ettei raskaana oleva ole kovinkaan kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.

Hain kokemustani vastaavaa finanssialan esimiestyötä ja kerroin sähköpostissa, että mulla on tosin tässä tälle vuodelle otettuna jo yksi "projekti" ja että vapaudun ensi vuoden alussa.. 😂 Minulle sanottiin, että ei haittaa, haluamme silti haastatella. 

Haastattelu tapahtui teamsilla. Siinä kysyttiin, että olet siis jo ottanut jonkin työprojektin tälle vuotta..? Ja minä sitten rehellisesti kerroin, mikä tämä "projekti" on. 😂 Yllätyksekseni minulle sanottiin, että " aa, no mut ehtisithän sä kuukauden-kaksi olla duunissa ennen äitiyslomaa!" Ja haastattelu jatkui tämän jälkeen vielä tunnin. 

Pääsin jatkohaastatteluun, jossa alkuun kävimme esimiesten kanssa agendan läpi, lopussa oli vuorossa "elämäntilanteeni aikataulu". Tyrskähdin nauramaan, että "tilanne"... itsehän kutsuin häntä "projektiksi".. 😅 Se rikkoi jään ja haastattelu sujui kivasti. Kolmanneksi oli vuorossa palkitsemiskeskustelu ja nyt olen menossa vielä yksilötestaukseen, missä minulle tehdään soveltuvuustestit. Eli päivä tutkitaan, millainen tyyppi olen. 😅

Kokemuksena tämä on ollut suunnattoman positiivinen! Vaikken saisikaan paikkaa, ei varmasti jää mitään hampaankoloon. Ja jos saan, soitan varmasti joka mediainstanssiin ja kerron mahdollisuudesta haastatella korona-ajan positiivista super-yllättäjää: lähes viimeisillään raskaana vastuulliseen esimiestyöhön työllistynyttä pirtsakkaa energiapakkausta! 😂

Haluan kannustaa kaikkia samassa tilanteessa olevia rohkeasti hakemaan töitä, vaikka vatsa olisikin jo pyöreämpi kuin laskiaispulla. Jos et saa paikkaa, niin so what? Olet käynyt esittäytymässä ja he varmasti muistavat sinut, jos haet joskus uudelleen. Jos taas saat paikan, niin mieti miten mieletön työyhteisö ja esimieskulttuuri siellä on! Haluat varmasti työskennellä juuri heille!

Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa

Okei. Tässä on vielä kuukausikaupalla aikaa siihen, että vauva syntyy, mutta silti tuntuu, että on vielä niin paljon tehtävää ja ei muka ehtisi tehdä kaikkea! 😂

Olemme hankkineet jo todella paljon vauvalle; on pinnasänky, yhdistelmävaunut, vaatteita (korjaan: PALJON vaatteita🤣), imetystyyny, sitteri, vanna ja tällä viikolla löytyi itkuhälyttimet. Vielä puuttuu turvakaukalo ja telakka, hoitoalusta sekä perus hoitotarvikkeet (tutit, tuttipullot, liivinsuojat, vaipat ym) ja haluan lisäksi Tulan ftg:n kantorepun. 😅 Tarvitsen todennäköisesti myös rintapumpun. Olen päätynyt Philips Aventin sähkökäyttöiseen pumppuun, sen ajattelin tilata samalla Lastentarvikkeesta, kun käy katsomassa kaukaloa. 

Kaikki jo hankitut pitäisi vielä pestä ja kaikelle pitäisi löytää oma paikkansa. Meillä on kyllä verrattaen suuri talo, mutta silti tilaa saisi olla enemmän. Tilahan on aina ikuisuusongelma, oli sitä kuinka paljon tahansa. 😂

Pitäisi ehkä aloittaa siitä, että siivoaa kodinhoitohuoneen kaapit ja tekisi inventaarion vauvalle jo hankituista vaatteista. Kodinhoitohuoneen kaappiin voisi sijoittaa vauvan vaatteet, koska hoitopöytäkin tulee sinne. Pöydälle sitten joku kiva kori, minne laittaa rasvat, kynsileikkurit ja muut tummelit.

Ensi viikolla voisi lähteä katselemaan sitä hoitoalustaa ja alkaa pyykkäämään pieniä bodeja. 💙 Maanantaina on tasan rv 22 ja saan jo Kelan paperit neuvolan tädiltä. Pääsen tilaamaan äitiyspakkausta! 😍💙 

Rakenneultra

Ai vitsi, rakenneultra oli kyllä ihan mielettömän ihana kokemus!

Kaveri hyöri ja pyöri ja mylläsi ihan urakalla! Itseasiassa niin urakalla, että kätilöllä kesti reilusti yli puoli tuntia saada ultrattua kaikki rakenteet. 😅

Lääkärillä kävin myös, sillä tämä on minulle jo neljäs sektio ja lisänä on raskausdiabetes. Lääkäri kehotti tulemaan heti suoraan äippäpolille, jos ilmaantuu kovia supistuksia tai kipuja. Seurailevat, että pysyn varmasti läjässä. 😅

Ja arvatkaa mitä!? 

Meille tulee POIKA!! 💙💙

Valkokaulusvieraannuttaminen

Olen tutustunut paljon vieraannuttamiseen ja sen erilaisiin muotoihin sekä termistöön. Sitä sanaa ei saa käyttää kevyesti ja sitä pitää varoa käyttämästä ellei ole kivenkovaa näyttöä vieraannuttamisesta joko kirjallisessa muodossa tai vaikkapa nauhoitteena. "Toi teki, toi sanoi, eipäs, juupas"-syyttely ei johda mihinkään.

Jatkuvasti oppii uutta ja kuulee uudenlaista termistöä aiheesta. Tänä iltana kuulin eräästä fb-ryhmästä aivan uuden termin ja kaavan, minkä halusin jakaa teillekin. Tämä oli lähes neroutta hipova termi: Valkokaulusvieraannuttaja. 

Valkokaulusvieraannuttajan peruskaava on seuraava:

Vieraannuttaja puhuu vieraannutettavasta pahaa sen verran, että lapsia ahdistaa lähteä vieraannutettavalle. Vieraannutettava on lasten mielissä muuttumassa kelvottomaksi vanhemmaksi, joka ei pidä heistä huolta. Sitten lykätään lapset sinne vieraannutettavalle lasten vastustuksesta huolimatta, jolloin vieraannuttaja saa pisteet lasten ”kannustuksesta” tapaamisten suhteen ja lapsivapaansa. 

Lapsivapaiden/tapaamisten jälkeen hän sitten ”lohduttaa” ahdistuneita lapsiaan ja komppaa heidän raportteihinsa tapaamisesta, että kyllä vieraannutettava nyt toimi ihan väärin tapaamisen aikana siinä ja tässä asiassa, voi kamala. 🙄 Ruokkien näin ahdistuneisuutta sekä nostamalla itseään jalustalle hyvänä vanhempana. Lisäksi vieraannuttaja mielellään soittelee tapaamisten aikana lapsille ja kertoo miten kova ikävä hänellä on, hän ei meinaa millään pärjätä ilman lapsia yksin kotona.

Tapaamisten satunnaisesti peruuntuessa vieraannutettavan työesteiden tms vuoksi vieraannuttaja hoitaa lapset ja istuttaa heihin huolen omasta jaksamisestaan, koska vieraannutettava toimii väärin ja kaataa kaiken vastuun lapsista hänen niskaansa.

Mitä mieltä olette? Millaisia kokemuksia teillä on? Miten olette saaneet valkokaulusvieraannuttajan edesvastuuseen?

Pesänrakennusvietti

Ei hyvää päivää. Alan tulla hulluksi. Kaikki alkoi tänäkin aamuna ihan viattomasti leipälaatikosta. Alkoi ottaa aivoon, kun meidän pöydällä on aina semmoinen läjä. Tiedättekö, se semmoinen epämääräinen keko. Sitten alkoi ärsyttää kaikki muutkin läjät. 😂

Siivosin keittiön kaapit. Sitten pöydiltä ja tasoilta ne nurkkiin kertyneet sianpesät, pyyhin pölyt ja sitten halusinkin jo hyllyn. Ja tulppaaneita. Niin, ja sen leipälaatikon.

Tilanne kun oli ikään kuin käsillä ja täysi höyry päällä, niin eihän sitä voinut lopettaa. Mieheni huokaisi syvään, veti kuteet niskaan ja lähdettiin etsimään hyllylevyä, kannakkeita, valkolakkaa ja niin, niitä tulppaaneita ja sitä leipälaatikkoa. 

Kävimme neljässä eri kaupassa ja tulin kotiin ilman sitä himskatin leipälaatikkoa. Oli jo lähes verkkokalvoille palanut kuva maalaisromanttisesta, puisesta leipälaatikosta, joka syö sisäänsä ne leivät pöydiltä leviämästä, mutta ei. Ehei. Ihan kun kaiken malliset leipälaatikot olisivat kadonneet maailmasta. 

Mutta nyt minulla on hyllylevy. Niin, ja niitä tulppaaneita. Varmaan eka ja vika kerta, kun itselleni ostan kukkia: piti siivota koko talo, että ne näyttäisi nätille. Kauhee homma. 😂

Kirppishirmun vinkit

Kerroinhan, että rakastan shoppailua? 😅 Käyn todella, TODELLA paljon kirppareilla ja teen sieltä jos jonkinlaisia löytöjä. 

Tänään tyttäreni halusi Conversen collegehousut. Ne maksoivat 1,50e, koska olivat niin nyppyiset.

Tällainen nypynpoistaja maksaa noin 7-8 euroa ja se maksaa itsensä takaisin ihan hetkessä! Yllä olevassa kuvassa on oikea haarus käsitelty ja vasen käsittelemättä. Seuraavassa on molemmat käsitelty.

Ei paljon uusille byysille häviä! 😂 Tuolla suristimella voi rähäyttää myös painatuksien yli ihan huoletta.

Lataan alle vielä lyhyen videon siitä, miten se toimii (tekstin jälkeen viimeisenä). Tehoaa erittäin hyvin isompaan nyppyyn, mitä esim collegekankaaseen syntyy. Käsittelin tällä myös mm yhden Reiman haalarin sisävuoren sekä Popin windfleecen hatun ja totesin tehoavan hyvin eri materiaaleihin. 

Myöhemmin jaan vinkin, miten pienen nukan saa pois esim vauvan bodeista ja sen avulla kankaan jälleen uuden näköseksi!

Instagramin puolelta löytyy kuvia tämän päivän ale- ja kirppislöydöistä. 🤩 Polarn O. Pyretin alesta löytyi aivan IHANIA metsäneläin kuoseja, ne ostin siis uutena -50% hintaan. Kirppikseltä mm Moomin, Blaa, me&i, Newbie. Yhteensä maksoivat 14 euroa. Instassa on myös kuva Kånkenista, jonka löysin myös kirpparilta. Aivan käyttämätön ja 8e.

Tässä lupaamani video: