Pesänrakennusvietti

Ei hyvää päivää. Alan tulla hulluksi. Kaikki alkoi tänäkin aamuna ihan viattomasti leipälaatikosta. Alkoi ottaa aivoon, kun meidän pöydällä on aina semmoinen läjä. Tiedättekö, se semmoinen epämääräinen keko. Sitten alkoi ärsyttää kaikki muutkin läjät. 😂

Siivosin keittiön kaapit. Sitten pöydiltä ja tasoilta ne nurkkiin kertyneet sianpesät, pyyhin pölyt ja sitten halusinkin jo hyllyn. Ja tulppaaneita. Niin, ja sen leipälaatikon.

Tilanne kun oli ikään kuin käsillä ja täysi höyry päällä, niin eihän sitä voinut lopettaa. Mieheni huokaisi syvään, veti kuteet niskaan ja lähdettiin etsimään hyllylevyä, kannakkeita, valkolakkaa ja niin, niitä tulppaaneita ja sitä leipälaatikkoa. 

Kävimme neljässä eri kaupassa ja tulin kotiin ilman sitä himskatin leipälaatikkoa. Oli jo lähes verkkokalvoille palanut kuva maalaisromanttisesta, puisesta leipälaatikosta, joka syö sisäänsä ne leivät pöydiltä leviämästä, mutta ei. Ehei. Ihan kun kaiken malliset leipälaatikot olisivat kadonneet maailmasta. 

Mutta nyt minulla on hyllylevy. Niin, ja niitä tulppaaneita. Varmaan eka ja vika kerta, kun itselleni ostan kukkia: piti siivota koko talo, että ne näyttäisi nätille. Kauhee homma. 😂