Tuhannen kilsan korkkarit

Tai no, 300 kilsan. Juma, otin työmatkalle mukaan vain mun luottokävelykengät. Enpä ajatellut, että tää mun vatsan etupaino ois muokannut kävelytuntumaa.. Sattuu varpaisiin ja koipiin niin paljon, et melkein itku tirahtaa joka askeleella. 

Noh. Just viikonloppuna ostin uudet, ihanat Puman lenkkarit. Ja ne on kotona. Minä olen 300km päässä. Oli tänään pakko myöntyä ja käydä ostamassa henkkamaukasta tennarit. 😂 

Ekalla työviikolla tulee siis ajomatkaa konttorirundilla 1000km. Pyysin mahdollisimman paljon rundia nyt heti alkuun, loppuraskaudesta ei ole enää niin mukava istua autossa. 

Uusi työporukka on kyllä mielettömän kiva! Todella vapaamuotoinen ilmapiiri ja päivien kantava voima on huumori. My kind of group. 😁

Onneksi miehellä ja lapsilla on kotona viikko mennyt hyvin, vaikka lapset hiukan ikävöikin. ❤ Tänään sitten yöksi kotiin. ❤

Tarina raskausmyrkytyksestä

Maanantaiaamuna, kun heräsin, oli aivan turvonnut olo. Sormet, silmät, kasvot ja jopa jalkapohjat ja varpaat olivat turvonneet. Minulla on 2/3 raskaudessa ollut myrkytys, joten olen tuntosarvet sojossa oireiden kanssa. 

Sain neuvolatädiltä kaksi viikkoa sitten kotiin muutaman stiksin ja mittasin proteiinit. Hitsi. Kyllä se hiukan näyttäisi plussaan taittuvan.. Noh, päätin olla panikoimatta ja mitata uudelleen myöhemmin. Ja myöhemmin päivällä stiksasinkin puhtaan negan. 

Lounaalla alkoivat näköhäiriöt. Silmissä vilkkui samalla tapaa kuin migreenissä, mutta ilman sitä migreeniä. Näkökentästä katosi iso osa ja vilkkuminen kesti parikymmentä minuuttia. Silloin rupesin jo soittelemaan neuvolaan ja sain ajan keskiviikolle. Äitini toi lainaksi verenpainemittarin, sain neuvolasta ohjeeksi mitata paineita ja stiksata aamupissasta proteiinit huomenna sekä ylihuomenna. 

Verenpaine oli hyvä, 110/70. 

Vanhinta odottaessa myrkytys alkoi hiljalleen, muistaakseni jostakin viikolta 27 alkoi olemaan turvotusta. Rupesin turpoamaan kuin pullataikina, paino nousi paljon ja nopeasti, proteiinit nousivat aivan hiljaa hiipien. Verenpaine nousi hiljalleen. Jouduin sairaalaan proteiinien vuoksi vasta viikolla 37. Silloin tehtiin vuorokauden mittainen virtsankeräys, jolla mitattiin proteiinien määrää ja sen perusteella minut otettiin osastolle. Pari viikkoa siellä pötköttelin ja sitten synnytys käynnistettiin. Käynnistys sai vauvan ahdinkoon, sydänäänet romahtelivat aina supistuksen tullen ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. 

Toisen kerran myrkytys alkoi rv 39 ja se iski päälle TODELLA nopeasti. Tunnissa pinkaisi proteiinit ja yhdessä yössä verenpaineet ja vointi huononi nopeasti. Jouduin heti sairaalaan ja jo seuraavana aamuna alettiin käynnistämään. Käynnistysaineet pysäyttivät vauvan sydämen ja keskimmäinen tuli maailmaan hätäsektiolla. Hän kävi sokeritipasta ottamassa vauhtia raskausdiabeteksen vuoksi, mutta muuten voi oikein hyvin. 

Kolmosesta oli muita vaivoja, mutta myrkytykseltä säästyin. 

Alkuviikon oireet olivat onneksi väärä hälytys: paineet ovat pysyneet hyvinä, paino ei ole noussut ja turvotus on lasehtinut ja pysynyt kurissa. Toivottavasti tilanne jatkaakin näin stabiilina, mielellään ainakin vähintään 10 viikkoa. 😅

Huomenna rv 25+0. 💙

Rv25: työttömästä esimieheksi

Ette kyllä usko! Hyvä kun uskon itsekään! 😂 Sain paikan rahoitusalan esimiehenä ja aloitan työt reilun viikon päästä!

Jään kahden kuukauden päästä äitiyslomalle. Hain silti tätä esimiestason työtä, sillä se vaikutti kuin juuri minulle tehdylle ja se vastasi osaamistani. Mietin paljon sitä, että miten suhtautuvat raskausuutiseen ja kyllähän se jännitti kertoakin. Päätin kuitenkin pelata avoimin kortein ja kertoa tilanteeni heti kättelyssä.

Kerroin ensin sähköpostissa, että olen ottanut tälle vuotta "projektin".. 😂 Ensimmäisessä haastattelussa (joka oli etänä) tuleva esimieheni sitten kysyi, että millainen projekti minulla on. Vastasin, että tässä on nyt sellainen pieni muuttuja, että olen raskaana ja laskettu aika on kesäkuussa. Että sellainen "projekti". Hän oli, että aa, no mutta ehtisithän sä pari kuukautta olla heti alkuun. Ja tulisithan sä sitte takas. Se ei ollut siis edes mikään ongelma ja rekryt jatkuivat normaalisti eteenpäin. Ja minut valittiin tehtävään möhömahoineen päivineen! 😄

Haluankin kannustaa kaikkia naisia rohkeasti hakemaan kiinnostavia työpaikkoja, vaikka olisikin raskaana. Lapsen saaminen ei ole este uralla etenemiselle. Ei edes sen neljännen lapsen kohdalla.