Raskaushan ei saisi olla syy kohdella työnhakijaa mitenkään eri tavalla kuin muita hakijoita. Valitettavasti se nyt usein vain on niin, ettei raskaana oleva ole kovinkaan kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.
Hain kokemustani vastaavaa finanssialan esimiestyötä ja kerroin sähköpostissa, että mulla on tosin tässä tälle vuodelle otettuna jo yksi "projekti" ja että vapaudun ensi vuoden alussa.. 😂 Minulle sanottiin, että ei haittaa, haluamme silti haastatella.
Haastattelu tapahtui teamsilla. Siinä kysyttiin, että olet siis jo ottanut jonkin työprojektin tälle vuotta..? Ja minä sitten rehellisesti kerroin, mikä tämä "projekti" on. 😂 Yllätyksekseni minulle sanottiin, että " aa, no mut ehtisithän sä kuukauden-kaksi olla duunissa ennen äitiyslomaa!" Ja haastattelu jatkui tämän jälkeen vielä tunnin.
Pääsin jatkohaastatteluun, jossa alkuun kävimme esimiesten kanssa agendan läpi, lopussa oli vuorossa "elämäntilanteeni aikataulu". Tyrskähdin nauramaan, että "tilanne"... itsehän kutsuin häntä "projektiksi".. 😅 Se rikkoi jään ja haastattelu sujui kivasti. Kolmanneksi oli vuorossa palkitsemiskeskustelu ja nyt olen menossa vielä yksilötestaukseen, missä minulle tehdään soveltuvuustestit. Eli päivä tutkitaan, millainen tyyppi olen. 😅
Kokemuksena tämä on ollut suunnattoman positiivinen! Vaikken saisikaan paikkaa, ei varmasti jää mitään hampaankoloon. Ja jos saan, soitan varmasti joka mediainstanssiin ja kerron mahdollisuudesta haastatella korona-ajan positiivista super-yllättäjää: lähes viimeisillään raskaana vastuulliseen esimiestyöhön työllistynyttä pirtsakkaa energiapakkausta! 😂
Haluan kannustaa kaikkia samassa tilanteessa olevia rohkeasti hakemaan töitä, vaikka vatsa olisikin jo pyöreämpi kuin laskiaispulla. Jos et saa paikkaa, niin so what? Olet käynyt esittäytymässä ja he varmasti muistavat sinut, jos haet joskus uudelleen. Jos taas saat paikan, niin mieti miten mieletön työyhteisö ja esimieskulttuuri siellä on! Haluat varmasti työskennellä juuri heille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti