Hae tästä blogista

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

35+2 äitiyslomalainen!

Jumalattomat liitoskivut veivät minut aivan toimintakyvyttömäksi kolmisen viikkoa sitten. En voinut seistä, en kävellä enkä lopulta edes istua. Lopulta oli jo luovutettava ja jäätävä sairauslomalle.

Pelkäsin, että aika menisi todella hitaasti, mutta kissanposket. 😂 Nopeasti on kulunut ja kuluu edelleen. Viikko sitten alkoi hellittää liitoskivut ja tilalle tuli supistukset. Ensi viikolla on polikäynti, jossa oletettavasti saan tietää sektioajan. Ensin oli tunne, että tämä lähtee tulemaan aivan varmasti jo ennen aikojaan, mutta nyt on jotenkin hellittänyt ja tuntuu, että ehkä tässä kuitenkin päästään kunnialla loppuun saakka. 😄

Huomenna käyn viemässä pissanäytettä labraan ja piipahdan neuvolassa. Ollut proteiinit kotiseurannassa yhdellä plussalla parin päivän ajan, niin varmistetaan ettei ole mitään tulehdusta ja neuvolan tätikin tsekkaa tikun etten näe omiani. 😂 Tuskinpa tuo vielä toimenpiteitä vaatii, mutta onhan se hyvä varmistaa. 

Pienet vaatteet on pesty ja viikattuna kaappiin. Tänään ajattelin laittaa pinnasängyn valmiiksi ja sitten alkaakin olla kaikki valmista vauvaa varten. 💙

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Tukivyö - taivaan lahja maailmalle!

Tulin viime viikolla melkoisen kipeäksi. Siis todella nipeäksi. Fjöösä tuntuu siltä, kun sitä olisi nuijittu lihanuijalla. Kannattimiin koskee ja niitä repii niin, että silmissä sumenee eikä pysty liikkumaan. Maanantaina sit päätin, että JOTAIN apuahan tähän on oltava ja ajattelin kokeilla tukivyötä. 

Pääsiäisenä ei vaan mikään ole auki. Ja tässä jamassa en vaan pääse töihin, kun sattuu oikeasti aivan järkyttävän paljon. Kuin ihmeen kaupalla tori.fistä löytyi YKSI kunnon tukivyö ja vieläpä läheltä! Laitoin myyjälle tekstarin ja se osoittautui vielä oikean kokoiseksikin. JA sen sai hakea HETI. 😂

Ja voi jestas, että taivaat aukeni! Fjöösa on edelleen nuijittu, mutta nyt pääsee kannatinkivuilta liikkeelle eikä ne tunnu ees pahalle! Pääsin töihin ja vaikka kävelyni muistuttaa jalka-amputaatioon odottavaa ankkaa, ei äly tunnu lähtevän joka askeleella. 

Joten lämpimät suosittelut Carriwellin säädettävälle tukivyölle!

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Tj 10-11 viikkoa

Kolme viikkoa töitä takana, raskausviikolla 29 mennään. Ja täytyy tunnustaa, että alan olla hiukan kipeä. 😅 Alapää on sen tuntuinen kuin se olisi yhtä mustelmaa, kyykkyyn ei passaa käydä, kun ei pääse enää ylös ja koko ajan sattuu jonnekin. 🙈 

Kävin tällä viikolla lääkärissä, tutkivat istukan paikkaa, sillä se on asettautunut niin liki sektioarpea, että se saattaa hankaloittaa leikkausta. Vauvalla oli kaikki hyvin ja istukan paikkaa seuraillaan vielä rv 36 ultrassa. Minulle kerrottiin, että muuten siitä ei ole haittaa, mutta leikkauksesta tulee "todella sotkuista puuhaa" mikäli istukka siihen eteen asettuu. 😅 Kuulemma sitten rv 36 ultrassa saan tietää leikkauspäivänkin ja se ajoittuu niin, että 39 viikkoa olisi ehtinyt täyttyä, jotta mini olisi varmasti valmis maailmaan saapumaan. 😊

Kuusi viikkoa ja sitten alkaa äitiysloma. Jännä nähdä, että pystynkö käymään töissä ihan loppuun saakka. Huh. Työ itsessään on aivan mahtavaa ja nautin siitä hirmuisesti!

On tullut shoppailtuakin nyt ihan urakalla. 😅 Ostimme kaukalon sekä telakan, päädyimme Maxi Cosiin. Kaukalo on todella kevyt ja sopii hyvin yhteen yhdistelmiemme, Teutonia Triojen, kanssa. Lisäksi teetin itselleni merinovillasta rintojen lämmittimet, nuorimman kohdalla totesin ne erittäin hyviksi: ei ainuttakaan rintatulehdusta. 😄 Rintapumpussa päädyin Aventin käsikäyttöiseen pumppuun.

Hankintalistalla on enää itselleni isoja Sloggin mummokalsareita. 😂 Ne ovat ihan parhaita leikkauksen jälkeen, kun eivät paina tai purista mistään. 😁

Millaisia vauvahankintoja teillä on tehty? Varaudutteko muuten vauvan tuloon, esim tekemällä ruokaa valmiiksi pakkaseen tms? Entä sektioon? 

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Tuhannen kilsan korkkarit

Tai no, 300 kilsan. Juma, otin työmatkalle mukaan vain mun luottokävelykengät. Enpä ajatellut, että tää mun vatsan etupaino ois muokannut kävelytuntumaa.. Sattuu varpaisiin ja koipiin niin paljon, et melkein itku tirahtaa joka askeleella. 

Noh. Just viikonloppuna ostin uudet, ihanat Puman lenkkarit. Ja ne on kotona. Minä olen 300km päässä. Oli tänään pakko myöntyä ja käydä ostamassa henkkamaukasta tennarit. 😂 

Ekalla työviikolla tulee siis ajomatkaa konttorirundilla 1000km. Pyysin mahdollisimman paljon rundia nyt heti alkuun, loppuraskaudesta ei ole enää niin mukava istua autossa. 

Uusi työporukka on kyllä mielettömän kiva! Todella vapaamuotoinen ilmapiiri ja päivien kantava voima on huumori. My kind of group. 😁

Onneksi miehellä ja lapsilla on kotona viikko mennyt hyvin, vaikka lapset hiukan ikävöikin. ❤ Tänään sitten yöksi kotiin. ❤

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Tarina raskausmyrkytyksestä

Maanantaiaamuna, kun heräsin, oli aivan turvonnut olo. Sormet, silmät, kasvot ja jopa jalkapohjat ja varpaat olivat turvonneet. Minulla on 2/3 raskaudessa ollut myrkytys, joten olen tuntosarvet sojossa oireiden kanssa. 
Sain neuvolatädiltä kaksi viikkoa sitten kotiin muutaman stiksin ja mittasin proteiinit. Hitsi. Kyllä se hiukan näyttäisi plussaan taittuvan.. Noh, päätin olla panikoimatta ja mitata uudelleen myöhemmin. Ja myöhemmin päivällä stiksasinkin puhtaan negan. 

Lounaalla alkoivat näköhäiriöt. Silmissä vilkkui samalla tapaa kuin migreenissä, mutta ilman sitä migreeniä. Näkökentästä katosi iso osa ja vilkkuminen kesti parikymmentä minuuttia. Silloin rupesin jo soittelemaan neuvolaan ja sain ajan keskiviikolle. Äitini toi lainaksi verenpainemittarin, sain neuvolasta ohjeeksi mitata paineita ja stiksata aamupissasta proteiinit huomenna sekä ylihuomenna. 
Verenpaine oli hyvä, 110/70. 

Vanhinta odottaessa myrkytys alkoi hiljalleen, muistaakseni jostakin viikolta 27 alkoi olemaan turvotusta. Rupesin turpoamaan kuin pullataikina, paino nousi paljon ja nopeasti, proteiinit nousivat aivan hiljaa hiipien. Verenpaine nousi hiljalleen. Jouduin sairaalaan proteiinien vuoksi vasta viikolla 37. Silloin tehtiin vuorokauden mittainen virtsankeräys, jolla mitattiin proteiinien määrää ja sen perusteella minut otettiin osastolle. Pari viikkoa siellä pötköttelin ja sitten synnytys käynnistettiin. Käynnistys sai vauvan ahdinkoon, sydänäänet romahtelivat aina supistuksen tullen ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. 

Toisen kerran myrkytys alkoi rv 39 ja se iski päälle TODELLA nopeasti. Tunnissa pinkaisi proteiinit ja yhdessä yössä verenpaineet ja vointi huononi nopeasti. Jouduin heti sairaalaan ja jo seuraavana aamuna alettiin käynnistämään. Käynnistysaineet pysäyttivät vauvan sydämen ja keskimmäinen tuli maailmaan hätäsektiolla. Hän kävi sokeritipasta ottamassa vauhtia raskausdiabeteksen vuoksi, mutta muuten voi oikein hyvin. 

Kolmosesta oli muita vaivoja, mutta myrkytykseltä säästyin. 

Alkuviikon oireet olivat onneksi väärä hälytys: paineet ovat pysyneet hyvinä, paino ei ole noussut ja turvotus on lasehtinut ja pysynyt kurissa. Toivottavasti tilanne jatkaakin näin stabiilina, mielellään ainakin vähintään 10 viikkoa. 😅
Huomenna rv 25+0. 💙

torstai 4. maaliskuuta 2021

Rv25: työttömästä esimieheksi

Ette kyllä usko! Hyvä kun uskon itsekään! 😂 Sain paikan rahoitusalan esimiehenä ja aloitan työt reilun viikon päästä!

Jään kahden kuukauden päästä äitiyslomalle. Hain silti tätä esimiestason työtä, sillä se vaikutti kuin juuri minulle tehdylle ja se vastasi osaamistani. Mietin paljon sitä, että miten suhtautuvat raskausuutiseen ja kyllähän se jännitti kertoakin. Päätin kuitenkin pelata avoimin kortein ja kertoa tilanteeni heti kättelyssä.

Kerroin ensin sähköpostissa, että olen ottanut tälle vuotta "projektin".. 😂 Ensimmäisessä haastattelussa (joka oli etänä) tuleva esimieheni sitten kysyi, että millainen projekti minulla on. Vastasin, että tässä on nyt sellainen pieni muuttuja, että olen raskaana ja laskettu aika on kesäkuussa. Että sellainen "projekti". Hän oli, että aa, no mutta ehtisithän sä pari kuukautta olla heti alkuun. Ja tulisithan sä sitte takas. Se ei ollut siis edes mikään ongelma ja rekryt jatkuivat normaalisti eteenpäin. Ja minut valittiin tehtävään möhömahoineen päivineen! 😄

Haluankin kannustaa kaikkia naisia rohkeasti hakemaan kiinnostavia työpaikkoja, vaikka olisikin raskaana. Lapsen saaminen ei ole este uralla etenemiselle. Ei edes sen neljännen lapsen kohdalla.



sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Eräjormailemassa

Meillä alkoi talviloma. Kävimme jo aiemmin siellä kylpylässä, joten emme tee nyt mitään sen suurempaa. Ei sillä, ei tämä koronatilanne nyt anna myötenkään tehdä oikein mitään saati matkustaa mihinkään. 

Tuumailin, että mitähän kivaa talvitekemistä porukalla keksittäisi, niin päätin hinata tämän köörin laavulle makkaranpaistoon! Ekat reaktiot oli lapsilta, et onks IHAN pakko? Siis johkuu keskelle metsää eräjormailee? 😂 Olin vaan, että joojoo, makkarat, polttopuut ja pillimehut matkaan ja holihopsan, bussiin lastaudu! 

Noh, ajeltiin perille, aurinko paistoi ja keli oli kuin morsian! Vanhimmalla oli kaveri mukana ja he kun lastautuivat ulos autosta, niin ensin hiukan höröilivät auton ympärillä, et mitä täällä oikein pitäisi niinku tehdä..

Sitten nuo lähtivät ensin tutkimaan metsää. Takaisin tullessa annoin lapion ja he kaivoivat lumiluolaa. Välillä leikkivät pikkubussin paksissa ja makkaroiden jälkeen aloitin lumisodan, että saadaan maggarat sulateltua. 😅 Parin tunnin päästä lähdimme kotia kohti ja alun epäluuloisuudesta huolimatta kaikilla oli ollut niin kivaa, että poikapuolikin hihkui haluavansa tänne huomennakin! 😂





35+2 äitiyslomalainen!

Jumalattomat liitoskivut veivät minut aivan toimintakyvyttömäksi kolmisen viikkoa sitten. En voinut seistä, en kävellä enkä lopulta edes ist...