Hae tästä blogista

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Tarina raskausmyrkytyksestä

Maanantaiaamuna, kun heräsin, oli aivan turvonnut olo. Sormet, silmät, kasvot ja jopa jalkapohjat ja varpaat olivat turvonneet. Minulla on 2/3 raskaudessa ollut myrkytys, joten olen tuntosarvet sojossa oireiden kanssa. 
Sain neuvolatädiltä kaksi viikkoa sitten kotiin muutaman stiksin ja mittasin proteiinit. Hitsi. Kyllä se hiukan näyttäisi plussaan taittuvan.. Noh, päätin olla panikoimatta ja mitata uudelleen myöhemmin. Ja myöhemmin päivällä stiksasinkin puhtaan negan. 

Lounaalla alkoivat näköhäiriöt. Silmissä vilkkui samalla tapaa kuin migreenissä, mutta ilman sitä migreeniä. Näkökentästä katosi iso osa ja vilkkuminen kesti parikymmentä minuuttia. Silloin rupesin jo soittelemaan neuvolaan ja sain ajan keskiviikolle. Äitini toi lainaksi verenpainemittarin, sain neuvolasta ohjeeksi mitata paineita ja stiksata aamupissasta proteiinit huomenna sekä ylihuomenna. 
Verenpaine oli hyvä, 110/70. 

Vanhinta odottaessa myrkytys alkoi hiljalleen, muistaakseni jostakin viikolta 27 alkoi olemaan turvotusta. Rupesin turpoamaan kuin pullataikina, paino nousi paljon ja nopeasti, proteiinit nousivat aivan hiljaa hiipien. Verenpaine nousi hiljalleen. Jouduin sairaalaan proteiinien vuoksi vasta viikolla 37. Silloin tehtiin vuorokauden mittainen virtsankeräys, jolla mitattiin proteiinien määrää ja sen perusteella minut otettiin osastolle. Pari viikkoa siellä pötköttelin ja sitten synnytys käynnistettiin. Käynnistys sai vauvan ahdinkoon, sydänäänet romahtelivat aina supistuksen tullen ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. 

Toisen kerran myrkytys alkoi rv 39 ja se iski päälle TODELLA nopeasti. Tunnissa pinkaisi proteiinit ja yhdessä yössä verenpaineet ja vointi huononi nopeasti. Jouduin heti sairaalaan ja jo seuraavana aamuna alettiin käynnistämään. Käynnistysaineet pysäyttivät vauvan sydämen ja keskimmäinen tuli maailmaan hätäsektiolla. Hän kävi sokeritipasta ottamassa vauhtia raskausdiabeteksen vuoksi, mutta muuten voi oikein hyvin. 

Kolmosesta oli muita vaivoja, mutta myrkytykseltä säästyin. 

Alkuviikon oireet olivat onneksi väärä hälytys: paineet ovat pysyneet hyvinä, paino ei ole noussut ja turvotus on lasehtinut ja pysynyt kurissa. Toivottavasti tilanne jatkaakin näin stabiilina, mielellään ainakin vähintään 10 viikkoa. 😅
Huomenna rv 25+0. 💙

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

35+2 äitiyslomalainen!

Jumalattomat liitoskivut veivät minut aivan toimintakyvyttömäksi kolmisen viikkoa sitten. En voinut seistä, en kävellä enkä lopulta edes ist...