My fellow kotiäidit: olette tietämättänne sporttimameja!

Eilen rupesin tuumimaan, että kuinkahan paljon tulee liikuntaa ihan tästä perus arjen pyörittämisessä. Neuvolassakin aina paasaavat, että kävelylenkille pitäisi mennä ja liikkua enemmän, niin päätin sitten ihan tutkia, kuinka paljon tässä nyt edes liikutaan.

Illalla tökkäsin käpälääni aktiivisuusrannekkeen ja mittasin yöunen sekä tämän päivän aktiivisuuden. En ole jumpannut, käynyt lenkillä tai tehnyt mitään muutakaan ihmeempää: ihan normaaleja arkihommia. Kävin kirpparilla, kahvilla ja muuten olen höösännyt kotihommia, eli laittanut tiskejä, kokannut, pyykännyt, siivonnut. 

Tässä lopputulos. En oikein osannut sanoa, että onko tämä hyvin vai huonosti, joten googletin. Tässä terveyskirjastosta napattu teksti. 😄

Voidaan siis todeta, että useamman lapsen työtön, kotona homehtuva kotiäiti on "liikunnallisesti aktiivinen". 😅

Hah. Ei siis hätää my fellow kotiäidit: ollaan paljon sporttisempia kuin kuviteltiinkaan! 😂

Pientä pintaremonttia ja karman lakia

Ihmiset jaksavat kyllä yllättää! 

Teimme pientä remonttia kodinhoitohuoneeseen vauvaa varten. Alunperin meillä oli yksi seinäkaappi, sen alla vesipiste ja allas sekä alakaapissa pyykkikori. Näiden vieressä pöytätasolla kuivausrumpu ja tason alla pesukone ja seinällä yksi 4-koukkuinen naulakko. Aika pelkistetty siis.

Nyt lisäsimme katonrajaan hyllyn, jonne sai ammeen, ämpärit ja pesuaineet. Siirsimme kuivausrummun tason päältä lattiatasoon. Lisäsimme naulakoita ja tason yläpuolelle toisen seinäkaapin vauvan vaatteille ja tarvikkeille. Nyt pöytätaso on vapaana hoitoalustalle, sen yläpuolella on kaappi, jossa on kaikki vaatteet, vaipat, tarvikkeet ja tummelit kätsästi käsillä ja vieressä allas pepun pesuun. Kuin kätevää! 

Ostin tori.fistä seinäkaapin 10e. Menimme hakemaan sitä ja siellä oli vastassa aivan IHANA, ystävällinen rouva. Huomattuaan suuren vatsani, hän halusi ehdottomasti ANTAA kaapin vauvanvaatteille lahjana. 😍 Siis aivan tuntematon ihminen! Kysyin kahdesti, että onko nyt varma ja ojentelin seteliä, mutta tämä vain pyöritti päätään ja sanoi ettei missään nimessä huoli rahoja, tämä on vauvalle. 💙

Uskon vahvasti karman lakiin ja siihen, että hyvä seuraa hyvistä teoista ja huono huonoista: tämä rouva liikutti teollaan ja toivon kyllä, että karma muistaa tämän tulevaisuudessa. ❤

Olen itse pyrkinyt laittamaan hyvän kiertämään ja muistamaan myös, että jos ikävästi toista kohtelee, ei karma jätä huomioitta. Hyvä teko, oli sitten pieni tai suuri, tuo maailmaan sekä tekijälle itselleen lisää hyvää. Huono kiertää takaisin ja tuo tekijän elämään ikäviä asioita. Täten "kohtele toisia kuten toivoisit itseäsikin kohdeltavan" on aika toimiva elämänfilosofia.

Mutta matkustetaanpa takaisin kodinhoitohuoneeseen. 

Hankin tori.fistä valkoisella pohjalla olevat, rustiikkiset naulakot sekä sen seinäkaapin ja Puuilosta muut tarvikkeet. Etevä ja kätevä mieheni tämän paketin sitten kasaili. 😊

Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen: on sekä käytännöllinen että silmää miellyttävä. Nyt voikin alkaa pyykkäämään vauvanvaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan käyttäjää. 😊

P.S instassa on kuva aivan ihanasta (kotimaisesta) Kaislastarin vauvapesästä, minkä hankin tulokkaalle😍

Lävistyshommia

Tänään keskimmäinen tyttäristäni sai korvikset. Hän on harkinnut tätä HYVIN hartaasti ja pohtinut, että uskaltaako ja haluaako nyt varmasti. Viime viikolla sitten tuli kysymään, että veisinkö hänet ottamaan ne. 

Olen kertonut, että se sattuu. Hetken kirpasee ja sitten se jää joidenkin tuntien ajaksi tykyttämään. 

Nyt hän sitten koki, että 11wee synttäreiden kynnyksellä hän jo sen kestää.😁

Menimme koulun jälkeen kellosepän pakeille. Tyttö valitsi koruiksi helmikorut ja istui tuoliin. Siinä alkoi jännittää niin paljon, että pyysi saada pitää kädestä. Rutisti siihen malliin, että verenkierto lähes tyrehtyi. 😂😂

Muutama iikiikiik suusta kuului, sitten *naps* ja tyttö hölmistyneenä: "Oliks se muka siinä!?" 😅 Toiseen vielä napsaus ja niin oli onnellinen tyttö. ❤

Tänään koin minäkin pientä materialismionnellisuutta, kun meidän vauvan Tulan FTG saapui. 😅 Mieheni asiantuntevasti sitä minulle esitteli, käyttäen apuna nuorimman tyttären baby bornia. 😂😂 Demonstraation jälkeen hän totesi, että on tavaraa ja tarviketta kuin tavaratalossa, ei puutu enää kun se vauva! 😂

Tänään rv 23+0. ❤

"Rehtori täällä, hei!" - Gulps!

 -Rehtori täällä hei!

...ou mään. Se ei tiedä koskaan hyvää, jos rehtori soittaa. Mitähän ne kullannuput on nyt keksineet. 😬

-Nuorimmasta tyttärestäsi lähdin soittelemaan. Tilanne on nyt sen kaltainen, että silmälaseista puuttuu linssi. Toinen oppilas huitaisi tyttöäsi lumivuorella ja linssi tipahti. Etsivät sen tipahtaneen linssin koko luokan voimin, eli koko paketti on kyllä tallella, mutta hajalla.

Olin juuri paikallisessa kauppakeskuksessa asioilla, niin samalla piipahdin Instrussa. Taputtelin jo matkalla itseäni olalle, että hyvä minä, kun tuli otettua laseille se vakuutus! Kerran on jouduttu jo tilaamaan uudet, kun edellisten päälle joku istahti..

Ystävällinen Instrun setä katsoi vakuutustietoja. 

-Hei! Tää vakuutus kun on 2v voimassa, niin sen viimeinen voimassaolopäivä on TÄNÄÄN!

-Hei woutsiwou, en voi uskoä, mikä tsägä! Yleensä mulla on aina niin huono....

-Hetkinen... tämä kone sanoi, että vakuutus on jo päättyny. Mitä ihmettä....

-.....tuuri. huoh. Siis MITÄH!?

-Aaaivan. Viime vuosihan oli karkausvuosi ja siinä oli yksi päivä enemmän. Vakuutuksenne on päättynyt EILEN.

-....No nyt kuulostaa kotoisammalta tuurilta. 🤣

Jännä nähdä, miten tämä saaga saadaan päätökseen, kun huomenna vien kakkulat linsseineen päivineen Instruun. Saadaanko vaan linssi plopsautettua paikoilleen vai aletaanko syynätä, että kuka maksaa, mistä maksaa ja miten maksaa. 😅

Kuva liittyy vahvasti. 🙈

Soveltuvuusarviointi - onko susta siihen?

Jestas, mikä päivä! Kävin siis eilen siellä soveltuvuusarvioinnissa. Se on osa rekrytointiprosessia, missä olen mukana ja tavoitteena on yksilöarvioinnin kautta selvittää, onko minusta hakemaani tehtävään. 

Ensinnäkin aamuherätys oli gamala. Tuntui sietämättömän julmalta kiskoa kesken makeimpien unien itsensä ylös hotellin pehmeästä parisängystä. Vain ajatus hotellin aamupalasta sai minut kiskomaan pöksyt jalkaan ja nousemaan ylös. 

Aamupalan jälkeen suunnistin gps:llä kävellen perille. Varasin 4min matkaan 20min, koska olen onneton suunnistaja, gepsin kanssa ja ilman. 🤣 Lopulta 4min matka taittui 15 minuutissa...

Aluksi siellä tehtiin älykkyystestejä. Tuntui, kun olisi ollut Mensan testeissä. Aikarajallisia tehtäviä, jotka mittaavat matemaattista älykkyyttä, päättelykykyä, avaruudellista päättelykykyä sekä verbaalista älykkyyttä. Ohjeet olivat, että vastaamatta jättämisestä ei saa miinuspisteitä. Jätin suosiolla kysymättä, saako vääristä miinusta: sillä kun ei minulle merkitystä ole. Olisin vastannut silti samalla lailla. 😅

Sen jälkeen oli ryhmätehtävä. Olin kolmen muun kanssa samassa ryhmässä ja meidän tehtävämme oli ratkaista yhdessä työnjakoon liittyvä pulma käyttäen osaamistamme ja preferenssejämme. 

Ryhmätehtävän jälkeen oli simulaatiotilanne, haastattelu sekä kykytestejä. 

Kun kaikki oli tehty, aivosoluni kaatuivat yksi toisensa jälkeen kuin pätkivä wifi-yhteys. Aivot tuntui menneen ihan mössöksi ja väsytti aivan huolella. Vielä oli edessä tuntien ajomatka kotiin, joten jätin Outletin suosiolla väliin ja tyydytin shoppailunhimoni tänään kirppiksellä. 😂

Ostin tyttärelle kahdet Piecesin farkut, collegen ja itselleni pari äitiys- ja imetyspaitaa, äippäshortsit alkukesään ja yhdet äitiysfarkut. Kaikki yhteensä 14,50e. ❤ Rakastan kirppareita. 😅

Nyt sitten odotellaan arvioinnin raporttia ja yhteydenottoa työnantajalta: onko musta siihen ja onko paikka mun? 

Sählägeeni ja Aku Ankan onni

Voi apua. Jos minun korvien välini analysointi sujuu yhtä hyvin, kun tämä reissu tähän asti, olen tuhoon tuomittu. 😂

Lähdin ajelemaan Helsinkiin, sillä aamulla on täällä se yksilöarviointi työpaikkaa varten ja matkaa on kuitenkin ihan reilusti. Olin keskustassa viiden jälkeen, hotellille noin 7km matkaa. Eipä siinä, mukavastihan se matka oli Suomipop-hittejä lauleskellen mennyt siihen saakka. Kunnes gps päätti seota. 

Apua. Gps huutaa "käänny oikealle.....käänny vasemmalle..määritetään uudelleen..." kiljahdellen välillä ihan käsittämättömiä kadunnimiä, joita ei näy lähimaillakaan! 

Ajelin keskustan iltapäiväruuhkassa aivan minne sattuu, koska minullahan on juuri niin hyvät suunnistustaidot, että eksyn jo matkalla etupihalta takapihalle. 😂 Päätin ajaa vain eteenpäin, kunnes keksin paremman suunnitelman.

Noh. Aikani panikoitua ja pitkin poikin pääkaupungin keskustaa häröilleenä, gepsi honasi, että ahaaaaa, siellähän sinä olet ja paikansi minut jonnekin päin Kalliota. Sieltä tuo sitten ohjasi minut jo hikottelematta hotellille.

Päätin, etten yritä ajaa täällä enää yhtään minnekään. Pidän auton visusti hotellin parkkihallissa, maksan siitä verta ja kyyneliä ja kävelen. 😂

Tänne päästyä oli jo aivan KILJUVA nälkä. Vastaanotto Radisson Blu Seasidessa oli kohtelias ja ystävällinen. Sain avaimen ja huoneenikin on oikein mukava. Siistin itseni ja lähdin kohti Bistro Goutua. Pakko saada pihviä... 

Ravintolakin oli hyvin viihtyisä. Ihmisiä ei juurikaan ollut, minun lisäkseni syömässä oli yksi seurue. Pöydät olivat kauniit ja yksinkertaiset.

Tilasin pippuripihvin ja perunoiden tilalle kasviksia. Sain kuusi jättikokoista perunaa ja sen 150g pihvin. Voi räkä... ja aivan KAMALA nälkä. Mutta koska raskausdiabetes, en oikein kamalasti voi perunaa syödä. 

Kävin sanomassa tarjoilijalle. Hänen reaktionsa oli jopa hiukan närkästynyt. Kysyi, että kelpaako, jos tuo kasvikset erikseen ja söisin muuten annoksen. Koska nälkä, sanoin, että sopii. Tarjoilija kävi myöhemmin, että pari minuuttia vielä. Totesin, että varmaan turhaa:puolet pihvistä on syöty ja jos odotan, se on kylmä ennen kun lisukkeet saapuvat. Tarjoilija sanoi, että ne nyt kuitenkin on tulossa. 

Täytyy tunnustaa, että ei ollut 40e arvoinen päivällinen. Oli se ihan hyvää, mutta jäi nälkä eikä palvelu mielestäni oikein vastannut odotuksia, kun söi kuitenkin 4 tähden hotellin ravintolassa. 

Söin ylläolevan annoksen, join kivennäisvettä ja jälkiruuaksi tavallisen kahvin. Loppulasku oli 41e ja sentit päälle. Siihen nähden, että olen edelleen nälkäinen, sanoisin, että yöpykää ihmeessä täällä, mutta ruokailkaa muualla. 😅

Nyt kaivan minibaariin tullessa sullomani reissumiehen esiin, syön itseni kylläiseksi ja painan pään tyynyyn. Huomenna kaivellaan korvien välejä! 😄

Täystyöllistetty työtön

Kuten aiemmin kerroin postauksessani "työhaastattelu raskaana", olen hakenut töihin. Uskon, että erilaisista luonneanalyyseistä ja testeistä on oikeasti hyötyä rekrytoinnissa. Läpikäymässäni rekryprosessissa on ollut yksi kotikoneella tehtävä luonneanalyysi ja nyt olen menossa yksilöarviointiin.

Toivottavasti saan sieltä itsellenikin yhteenvedon, on ainakin hyvin, hyvin paljon ennakkotehtäviä tehtävänä, joten odotan analyysinkin olevan kattava. Tänään täytin kaikki lomakkeet ja vastailin kysymyksiin, siinä meni aikaa monta tuntia. Jäljelle jäi vielä yksi parin tunnin tehtävä, mikä pitää tehdä yhteen menoon.

Kävin ennakkotehtävien välissä neuvolassa ja sain raskaustodistuksen. Tilasin HETI äitiyspakkauksen! 😂

Vanhimman oikomiskoje kuulemma pistää ikeneen eikä sitä voi enää pitää. Soitin hammaslääkäriin ja huomisaamuna vien lapsen kojeineen päivineen oikomislääkärille. Sitten ajelen kotiin ja teen vielä jäljellä olevan, noin kaksi tuntia kestävän kyselyn ennakkotehtävänä ja palautan tänään tekemäni lomakkeet. 

Vielä pakkaamaan ja pankkiin. Olen auttanut miestäni tämän oman yrityksen perustamisessa ja nyt on vuorossa tilinavaus. Ensin laadimme liiketoimintasuunnitelman ja kahden ensimmäisen toimintavuoden laskelmat sen perusteella, mitä mieheni kertoi. Autoin starttirahan hakemisessa. Viime viikolla tuli myöntävä päätös starttirahasta ja sitten kirjailimme perustamisilmoituksen. Sen jälkeen soitin entiselle kollegalleni, joka on nykyisin osakkaana tilitoimistossa. Hän otti kopin kirjanpito- ja laskutusasioissa. 

Tänään tuli päätös, että yritys on rekisteröity. Jee! 

Laiton viestiä toiselle ex-kollegalle ja hän avaa yritykselle tilin jo heti huomenna. 💰 Laadimme hallituksen pöytäkirjan, lähetin sen jo ennakkoon ja huomenna ennen Helsinkiin lähtöä kipaisen aviomieheni tukena pankissa. Siitä hyppään autoon ja kiidän Radissoniin. Keskiviikon testien jälkeen ajattelin palkita itseni reissulla Helsingin Outlettiin kotimatkalla. 🤩😍

Torstaina pitäisi tehdä edunsaajailmoitus kaupparekisteriin ja luoda yritykselle sähköpostiosoite, Facebook-sivusto sekä puhelinnumero.

Perjantaina on vuorossa kirjanpidosta teams-palaveri.

Voisin sanoa, että tässä on nyt nenänsä onnistunut työntämään niin moneen mukaan, että kalenteri on kovassa käytössä.

Työttömillä ei ole muuta kun aikaa, ne sano. Työttömänä on tylsää, ne sano... 😂